Toinen ponnahdus - kynä käteen

Jos haluat kirjailijaksi, sinun on ennen kaikkea luettava paljon ja kirjoitettava paljon. Sikäli kuin tiedän, näitä kahta ei voi mitenkään kiertää eikä niiden läpi oikaista.

Stephen King

Tärkein tapa kehittyä kirjoittajana on kirjoittaa. Varsin yksinkertaista mutta pakkaa joskus unohtumaan.

Jos luulet, että voit oppia paremmaksi kynäilijäksi lukemalla kirjoitusoppaita, unohda se. Jos luulet, että osallistumalla kursseille tai opiskelemalla kirjallisuutta, päädyt julkaisemaan mestariteoksia, herää.

Voit lukea oppaita, osallistua kursseille, opiskella kirjallisuutta tai avaruusfysiikkaa, mitä vaan, kunhan se saa sinut kirjoittamaan. Teitpä mitä tahansa, se ei auta sinua kehittymään kirjoittajana, ellei se innosta sinua kirjoittamaan entistä ahkerammin.

Huomaatko, miten lakkaamatta kirjoitat mielessäsi, kuljet maailmassa aivot näppäimiä nakuttaen? Älä luule, että nuo tuotokset ovat muistissasi enää illalla, kun vihdoinkin on se hetki, jolloin voit kirjoittaa. - Eivät ole. Ne katosivat siihen samaan aineettomuuteen kuin työmatkalla ohi mennen juotu kahvi. - Et tavoita sen makua enää.

Sommittelet työmatkalla päässäsi keskustelua kotitöitten vääränlaisesta painottumisesta perheessänne ja silti keskustelu jää käymättä. – Kirjoita se. Vielä parempi, että käyt keskustelun, ennen kuin huomaat vuodesta toiseen tehneesi makkarakastiketta, samaan aikaan, kun puolisosi on katsastanut You Tubesta uusimman videopätkän.

Näetkö kuinka keltaisten koivujen ohueksi kulunut pitsi repeytyy aurinkoisessa syystuulessa? – Kirjoita se.

Pohditko elämän mahdottomuutta, ikuista tuskaa, poikasi liiallista koneen käyttöä ja sitä, kuinka nuorison joukossa muhii kymmenien uusien kouluampumisten aikapommi? – Kirjoita se.

Vaikuttavatko uudet naapurisi omituisilta? Uskotko heidän viettävän kaksoiselämää ja lähtevät öisin salaisiin tehtäviin maan uumeniin? – Kirjoita se.

Jos aiot kirjoittaa, etkä keskittyä yrttien viljelyyn (joka sivumennen sanottuna on listallani seuraavana kirjoittamisen jälkeen), älä haudo mielessäsi. Älä sepusta kohtauksia elokuvaan päässäsi. Älä rakenna uutta elämänfilosofiaa itseksesi. Älä sommittele runoa aivosolujen virkistykseksi. Kynä käteen. Kirjoita se. Pidä kynä ja paperi aina kätesi ulottuvilla ja opettele tarttumaan kynään.

Tai, jos ajat autolla pitkiä matkoja yksiksesi, kuten minä, hanki sanelukone. Mikä onkaan hedelmällisempää ideoitten synnylle kuin tylsä ajomatka tutulla tiellä? En kuitenkaan voi suositella ajatusten kirjoittamista ajaessa, joten karkaavat hengentuotteet voi napata talteen sanelemalla ne.(Hei, ei minullakaan ole vielä sitä sanelukonetta).

Ole aina ja kaikkialla valmiina tarttumaan kiinni salakuunneltuun keskustelunpätkään, absurdiin tapahtumaan tai lentävään ideaan. Pidä kynä käsillä.

Mikä on se vaikeus, joka estää tarttumasta kynään? Ehkä se on laiskuus, ehkä mukavuudenhalu, saamattomuus, halu olla muuttamatta tapojaan.

Makaat sängyssä eikä uni tule. – Näet kuinka ananas putoaa kivilattialle. Lässähtää halki. Ylikypsän, imelän lihan pursuessa lattialle nainen tajuaa, että suhde on ohi. – Mieleesi tulvii ajatuksia, tarinat pyörivät päässäsi kuin karkuun päässeet lehtileikkeet. Ne vilahtavat ohi ja menevät menojaan, ellet heti tartu niihin. On mukavampi kääntää kylkeä, kuin sytyttää valo ja napata tarina talteen. Silmät auki. Kirjoita. Samoin on unien laita, kirjoita ne ylös, heti.

Claes Anderson kertoo nähneensä kerran unen, jossa hänelle selvisi universumin salaisuus. Hän heräsi ja kirjoitti sen lapulle. Aamulla lapussa luki Elanto. Aina et tavoita universumin salaisuutta, mutta aiheita ja ideoita läjähtää kasvoihimme taukoamatta. Ota ne kiinni.

Kirjoita paljon ja lue vielä enemmän.

Claes Andersson

Ensimmäinen ponnahdus - lupa kirjoittaa

”… lupa sinulle: sinä saat kirjoittaa, sinun kannattaa kirjoittaa, ja jos olet riittävän rohkea aloittamaan, sinä kirjoitat. Kirjoittaminen on taikaa, yhtä lailla elämän vettä kuin mikä tahansa muukin luova taide. Tämä vesi on ilmaista. Joten juo.

          Juo sydämesi kyllyydestä.”

 Stephen King

Minulta kesti kauan ymmärtää, ettei kirjailijaksi synnytä – liian kauan. Enää en hukkaa aikaani kuvittelemalla, että tekstin pitäisi valua täydellisenä sormistani paperille. Tai, että mieleni pitäisi pyöräyttää kuolemattomia ajatuksia aamupalaksi - ja ihan tyhjästä.

Olen kirjoittaja. Se on toteamus ja päätös. Kirjoittaminen on elämäntapa. Tämä ei tarkoita, että ansaitsisin elantoni kirjoittamalla, ainakaan vielä. Se tarkoittaa, että olen ymmärtänyt, mitä haluan tehdä, miten olla olemassa ja elää. Kirjoittaminen on tapani kohdata maailma ja todellisuus. Kirjoittaminen on tieni. - Minulla on lupa kirjoittaa.

Suurin innoittajani kirjoittamisen lavealla tiellä on Natalie Goldberg ja tämä blogi onkin avoimen goldbergiläinen. Hänen energinen ja suoraviivainen suhtautumisensa kirjoittamiseen on ollut minulle avain itseni ja kirjoittamisen ymmärtämiseen.

Olen ymmärtänyt, että kirjoittaminen on jatkuvaa jokapäiväistä työtä, eikä teksti synny itsestään. Työ on tärkeintä – ja ilo. On nautittava kirjoittamisesta vaikka henki menisi. On uskallettava kirjoittaa, laitettava itsensä likoon. On päätettävä olla kirjoittaja, otettava se elämäntavaksi – ja kirjoitettava.

”Mitä tarvitaan, että voi tulla kirjailijaksi?”

Lue erityisesti sitä lajia, jota itse kirjoitat. Keskity kuuntelemaan, ja tietysti, kirjoita…

Voisin sanoa: ”Syö kaksi voisarvea päivässä, keräile hämähäkkejä ja toivo, että vanha tätisi jättää sinulle rahaa.” Ihmiset nyökkäisivät vakuuttuneina uskossaan, että kirjoittaminen on syvällistä ja mystistä toimintaa.

                              Natalie Goldberg

Lähtölaskenta hyppyyn

Kirjoitan tätä blogia innostukseksi ja lisäpotkuksi kaikille, jotka haluavat kirjoittaa, mutta ensisijaisesti ja ennen kaikkea itselleni. Kirjoitan tätä blogia pitääkseni itseni kiinni kynänvarressa ja muistaakseni päivittäin, mitä kirjoittaminen minulle on – elämäntapa. Uskaltaudunkin hieman muokkaamaan Pentti Saarikosken hienoa runoa, joka kertoo niin yksinkertaisen täydellisesti elämästä kielessä.

Suomen kieli

on minulle ikkuna ja talo

kirjoittaminen on tuli taloni hellassa (oma lisäys)

minä asun tässä kielessä

Se on minun ihoni.

Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa. – Hullun hommaa, sanovat monet. Joskus työhön ryhtyminen on tuskastuttavan vaikeaa. Yritän näillä kirjoituksilla antaa pontta ja vauhtia, nostetta, joka sinkoaa kirjoittamisen syövereihin. Joskus vesi on kirkasta ja kylmää, ja ajatukset selkiävät syvyyksissä. Joskus taas vesi on sameaa ja raskasta, ja sinun on kauhottava itsesi pinnalle hengittämään. Yhtä kaikki, veden vastus tukee ja vahvistaa, päivä päivältä olet taitavampi ja vapaampi hyppäämään yhä uljaammin ja uimaan yhä syvemmälle ja pidemmälle.